Hurjaa edistystä ja pientä takapakkia

H

Parin viime viikon aikana suhteellisen kevyt aloitus treenin parissa on muuttunut paljon rankemmaksi, tai siltä on ainakin tuntunut. Rikoin esim. viikon sisään kaksi kertaa ennätykseni pisimmässä juoksumatkassa ja tein elämäni rankimman urheilusuorituksen kuuvuoren portaissa.

Edellämainittuja voi vähän juhlia, mutta myös pientä takapakkia on tullut, kun Matti loukkasi selkänsä parisen viikkoa sitten. Sen jälkeen olenkin tehnyt juoksulenkit yksin kun Matti on päässyt tutustumaan sekä pyöräilyn että uinnin maailmaan.

Se pieni loukkaantuminen tuli muuten siitä kun ei kerran lämmitelty tarpeeksi (ollenkaan) ja lähdettiin heti vetämään kovia juoksuja. Onneksi siellä selässä ei ole mitään kireitä lihaksia pahempaa, mutta kaikki pitää näköjään oppia kantapään kautta.

Matilla on selkävaivoja.

 

Ensiksi 13 km ja sitten 16 km

Aika tasan viikko sitten kävin stadionilla juoksemassa 13 kilsan lenkin, jonka oli mun oma ennätykseni pituudessa. Se oli samalla myös ehkä elämäni paras juoksu. Pääsin nopeasti täydelliseen flow-tilaan kuuntelemalla Tim Ferrissin podcastia ja sitten se juoksu vaan rullasi loppuun asti. Maalissa tuntui siltä, että olisi voinut jaksaa vielä toisen samanlaisen.

Eilen treeniohjelma näytti 10 mailia, eli 16 kilometriä. Uusi ennätys oli siis taas tulossa jos vaan selviäisin juoksusta. Päätin ottaa vähän lisähaastetta treeniin siirtymällä stadionilta oikeaan maastoon ja menin metsään juoksemaan.

Tää juoksu olikin sitten ihan erilainen. Ensimmäiset pari kilsaa meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen tuli ainakin 40 kertaa kun aidosti meinasin luovuttaa ja vaan alkaa kävellä. En kuitenkaan vielä kertaakaan pienellä juoksu-urallani ole sitä tehnyt, joten aina kun olin antamassa periksi, niin muistutin itseäni siitä että jos nyt alan kävelemään, niin kynnys luovuttamiseen laskee.

Mitään huolestuttavaa kipua ei ollut missään, mutta jalat sattui koko ajan väsymyksestä. En kuitenkaan onneksi luovuttanut, vaan selvisin juosten koko matkan ja ihan kohtalaisella puolentoista tunnin ajalla. Se on ihan hauskaa miten voi olla 4 kilsan jälkeen ihan valmis lopettamaan, mutta silti sitä jotenkin jaksaa ja pystyy vielä puristamaan 12 kilometriä.

Tää 16 kilsaa oli treeniohjelman toiseksi pisin matka. Yksi 17,8 kilometriä siellä vielä on. Vielä kerran tulee siis toivottavasti rikottua oma enkka ennen puolimaratonia (21,1 km).

 

Asiantuntijan vinkkejä

Aika alussa projektiamme saimme viestin Johanna Sälliseltä, joka harrastaa keskimatkojen juoksua. Hän tarjoutui auttamaan juoksutekniikassa, josta meillä kummallakaan ei todellakaan ollut mitään osaamista.

Tällä viikolla päästiin vihdoin Paavo Nurmen harjoituskentälle tapaamaan Johanna ja saatiin muutamia kullanarvoisia vinkkejä ja opittiin harjoituksia, joiden avulla pystymme itse parantamaan ja ylläpitämään parempaa juoksutekniikkaa.

Johannalla on muuten omakin blogi, jos jotakuta kiinnostaa lukea vähän ammattimaisemmasta urheilusta kun meidän sähläyksestä: www.johannasallinen.fi

Aika uskomattoman siistiä, että jotkut ihmiset ottavat aikaa omista kiireisistä elämistään ja laittavat jopa oma-aloitteisesti viestiä tarjotakseen apua. Nyt en puhu pelkästään Johannasta. Kaikenlaista apua ja vinkkiä on tullut paljon sekä kavereilta että tuntemattomilta. Ja jos ei osaa antaa neuvoja, niin pelkkä kannustuskin on merkkannut oikeesti tosi paljon.

Johanna koitti opettaa meille miten juostaan.

 

Eteenpäin mennään monella osa-alueella

Ens viikolla treeni jatkuukin sitten taas entistä kovempana. Moni on muuten kysynyt meiltä, että miltä meidän treeniohjelma näyttää. Jokainen viikko menee suunnilleen näin: 1 pitkä juoksu, 2 nopeusharjotusta (eli esim. 16x 200m pienillä tauoilla), 2 palauttavaa juoksupäivää ja 2 ihan täysin vapaavalintaista päivää, jolloin voi fiiliksen mukaan olla tekemättä vaikka mitään. Eli vaikkei Instassa hirveesti näy kuvia kun ollaan kävelyllä kipeillä jaloilla, niin tollasta kevyttäkin tehdään aika paljon.

Blogin yllättävän suuren suosion myötä ollaan myös menty eteenpäin täällä netin puolella monessa asiassa. Tänään avattiin vihdoin Facebook-sivut, joka tulee olemaan sellainen blogin ja Instagramin välimuoto. Teretulemast tykkäämään.

Meillä on nyt myös sähköpostilista, jotta voimme ilmoittaa aina uusista blogiposteista tai jostain erityisen jännistä uusista jutuista. Me ei todellakaan tulla koskaan spämmäämään millään “katsokaa meidän uutta instakuvaa” -tyylisillä viesteillä, joten siitä ei tarvi huolehtia. Se ei ole tuon tarkoitus. Listalle pääsee sivun alareunassa olevalla signupilla.

Koko nettisivu ja logo myös uudistettiin, koska olen liian tarkka noissa asioissa ja aiemmat oli tehty niin pikaisesti ja läpällä. No, onpahan kunnossa nyt ja voi keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Kiitos taas kun luitte ja jatkakaahan viestien laittamista somessa!

Tule mukaan meidän matkalle kohti Ironmania! Heitä sähköpostisi listalle, niin me ilmoitamme sinulle aina uudesta blogipostista.