Miltä tuntuu kun sohvaperuna alkaa juosta?

M

Meillä on nyt kolmas viikko projektia käynnissä ja ajattelin, että olis hyvä dokumentoida millaisia fyysisiä ja henkisiä fiiliksiä tää yhtäkkinen elämäntapamuutos on tuonut. Jos niitä alkaa kelailemaan joskus puolen vuoden päästä, niin voi olla että aika vääristää niitä muistoja, joten kirjoitan ne nyt samalla ylös kun elän näitä tuntemuksia.

Samalla pointtina on tuoda nimenomaan tällaisien aiemmin liikuntaa vieroksuneiden yksilöiden näkökulmaa esille. Yleensä mitä sitä itse on lukenut liikunnan tuomasta olotilasta, niin ne on jonkun semiammattilaisen fitness-bloggaajan juttuja siitä miten hyvältä se tuntuu kun rehkii 2 tuntia salilla ja miten hän on melkein masentunut kun ei ole juossut kahteen päivään. Niin ja endorfiinit mainitaan aika usein myös.

Eikä siinä mitään väärää ole kirjoittaa noita juttuja, koska ne pitävät varmasti paikkaansa hänen ja muiden kauemmin liikuntaa harrastaneiden kohdalla, mutta ainakaan minä en ole koskaan pystynyt siihen samaistumaan.

Jaan liikunnan tuomat fiilikseni kolmeen osa-alueeseen: olo ennen liikuntaa, liikunnan aikana sekä liikunnan jälkeen.

 

Fiilis ennen liikuntaa

Tää on siis se aika, kun olen päättänyt tekeväni jonkun tietyn treenin. Eli esim. edellisenä iltana. En siis ole vielä tehnyt mitään fyysistä, muuta kuin ajatuksen tasolla. Tää on paras mahdollinen fiilis. Olen päässäni jo suorittanut hyödyllisen treenin, ja se tuo mukanaan hyvänolontunteen, vaikken oikeasti ole tehnyt vielä mitään. “Olenpa fiksu nuori mies kun harrastan liikuntaa.”

Tavallaan olen tehnyt kaiken minkä pystyn siihen asti (eli suunnitellut treenin) ja se tuntuu hyvältä. En mä kuitenkaan pysty sitä lenkkiä nyt mennä vetämään, olen menossa nukkumaan tai olen töissä. Ei tekosyitä, vaan ihan faktoja. Siksi se tuntuukin niin hyvältä.

 

Fiilis liikunnan aikana

Eli silloin kun olen juoksemassa. Koitan kuvailla tätä olotilaa kirjoittamalla järjestyksessä mitä mun päässäni liikkuu kun juoksen vähän pidempää juoksua (eli kaikki yli 2 km).

”Onkohan tää hyvä tahti? Tää on varmaan hyvä. Tuntuupa hyvältä juosta. Oon varmaan vähän kehittynyt taas viime kerrasta.”

”Ei helvetti miksen taas muistanut millasta tää on. Miten mua voi nyt jo väsyttää? Pohkeetkin on vähän kipeet.”

”Tää on niiiin tylsää. Juokseminen on tylsin asia maailmassa. Ja nyt mua sattuu polveenkin.”

”1/3 takana. Enää yks tällänen matka, niin sitten on 2/3 takana ja sitten olen jo yli puolivälin. Matti näyttää siltä että sitä ei väsytä eikä satu mihinkään ja se on 20 kiloa painavampi kun minä. Nyt vaan juokset, etkä ajattele kuinka hirveetä tää on.”

”Ai kello värähti. Varmaan sitten 3 kilsaa takana. Siitä tuli mieleen kun luin jostain uudesta älykellosta. Tais olla jonkun jenkkiurheilijan kirjoitus. Voisin kyllä muuttaa jenkkeihin. Siellä on esim. hienompia puita ja rekkoja kun täällä. Mutta sitten tarvis varmaan saada työt sille mallille että se olis mahdollista. Ainiin huomiseks piti pullottaa 100 partaöljyä. Pitääkin mennä aiemmin töihin.

”Paljos mulla on täynnä? Ai enää 800m matkaa. Olenpa yhtäkkiä aika väsynyt. Noh, tää loppu menee aina vaikka tahdonvoimalla.”

”En olis jaksanut enää metriäkään. Onneks on takana tää juoksu. Ei ollut kovin kivaa.”

Toi boldattu kohta on se, johon tavoittelen. Siihen, että juoksen täysin automaattisesti, unohtaen väsymyksen ja pienet kivut täysin. Olen silloin täysin omissa ajatuksissa ja muutenkin olo on superhyvä. En vaan pääse tähän joka kerta. Ehkäpä tää alkaa yleistymään kun juoksen enemmän.

Katsokaa miten me nautitaan liikunnan tuomista endorfiineistä.

 

Fiilis liikunnan jälkeen

“Oli sittenkin ihan kivaa. Onneks menin vaikka vähän inhotti mennä. Vähän on jalat kipeet, mutta tää on sellasta hyvää kipua.”

Seuraavana aamuna: “Sattuu joka paikkaan. Miten mun käsivarretkin voi olla kipeet juoksusta? Ois varmaan pitänyt venytellä paremmin taas.”

“Olenpa fiksu nuori mies kun harrastan liikuntaa.”

Eli mulla liittyy aika paljon sekä negatiivista että positiivista ajatusta ja olotilaa tuohon juoksuun. Koitan mielenkiinnolla seurata näitä omia tuntemuksia kun edetään meidän projektissa, ja toivottavasti tää kääntyy enemmän ja enemmän positiiviseks, mitä pidemmälle mennään.

Tule mukaan meidän matkalle kohti Ironmania! Heitä sähköpostisi listalle, niin me ilmoitamme sinulle aina uudesta blogipostista.