Projekti Ironman

Täällä pääset seuraamaan blogia kahden löysän ja laiskan turkulaisen matkasta kohti maailman rankinta kestävyysurheilutapahtumaa, Ironmania.

Kahdessa vuodessa olisi tarkoitus saada itsensä sohvaperunasta sellaiseen kuntoon, että noin 4 km uintia, 180 km pyöräilyä ja 42 km juoksua taittuisi yhteen putkeen, alle 17 tuntiin.

Projektin alkaessa 22.5.2017 meidän osaaminen vaadituista lajeista on jokseenkin seuraavanlainen: me osataan uida, pyöräillä ja juosta ilman mitään apuvälineitä, kuten kellukkeita tai apupyöriä. Toisinsanoen, mistään tekniikoista ei ole tietoakaan.

Jos joku kokeneempi kestävyysurheilija (eli oikeastaan melkein kuka vaan) lukee tätä, niin hän saattaa ajatella, että ei noi kaverit ymmärrä mihin ne on ryhtynyt. Ei ne tajua kuinka sairas Ironman on.

Ja ihan satavarmasti ei tajutakkaan. Mutta internetin mukaan se on mahdollista saada itsensä ihan pohjalta tarvittavan kovaan kuntoon kahdessa vuodessa, joten me päätettiin kokeilla.

Jos Alex Stubb pystyy vetämään Ironmanin, niin miksei mekin?

 

Koko hulluuden takana on muutama asia. Me ollaan oikeasti todella löysiä, laiskoja ja periksiantavia kavereita. Elikkä juuri ne vastakohdat niistä piirteistä, jotka yleensä kirjotetaan CV:hen. Ajatuksena on, että jos me sitoudutaan kerrankin täysillä johonkin tavoitteeseen, joka vaatii suunnattomasti pitkäjänteisyyttä, mukavuusalueelta poistumista ja kivunsietokykyä, se kasvattaa meitä henkisesti enemmän kuin mikään tähän asti.

Eikä tässä nyt vielä mitään ikäkriisiä eletä, mutta kun 30 on lähempänä kun 20, niin sitä alkaa jo vähän ajattelemaan omaa terveyttä. Ilmeisesti fyysisesti hyvään kuntoon pääseminen vaikeutuu mitä vanhemmaksi tulee. Me ei tarvita kyllä yhtään lisähaastetta siihen, joten tässä mennään myös pikkaisen sillä mentaliteetilla, että urheillaan ne kaljamahat pois nyt vielä kun se ei ole ihan mahdotonta. Mulla on nimittäin vahvasti sellainen fiilis että jos ne kurkkii paidan alta vielä joskus 35-vuotiaina meillä, niin sitten ne on siellä hautaan asti.

“Kuolen ennen 40 ikävuotta jos en kohta ala tekemään jotain” – Matti

 

Projektin sankarit

Sebastian ”Sebu” Juhola

Yrittäjä, haaveilija, hedonisti
Sebu on korkeakoulut skipannut elämäntapayrittäjä. Tällä hetkellä eniten aikaa vie miesten komeudenhoitoon suunnattu Shave Club Finland, jonka hän perusti kaverin kanssa keväällä 2015. Oman elämän optimointi on aina ollut tärkeää Sebulle, mutta varsinkin liikunnan ja terveellisten elämäntapojen suhteen itsekuria ei vaan koskaan ole ollut tarpeeksi. Projektin alussa lihaksia löytyy kehosta juuri sen verran, että pysyy pystyasennossa kun kävelee.

Matti ”Matti” Heikkilä

Juitsaaja, absolutisti, laiskottelija
Matti on itsejulistetusti koko Turun löysin äijä, joka tällä hetkellä hankkii leivän pöytään ajojärjestelijän hommia tekemällä. Pienetkin haasteet saa Matin luovuttamaan lähes välittömästi. Matin ensisijaiset tavoitteet ovat saada itsensä parempaan fyysiseen kuntoon, jo ihan terveydenkin kannalta. Olisi mukavaa päästä vielä neljänkympin ylikin. Hyvin mäkkärissä viihtyvä Matti toivoo että saisi kohta ostaa vähän lyhyempiä vöitä.

Siirry lukemaan blogia