Vieläkö me ollaan ruosteessa?

V

No ollaan, ja pahasti.

Viimeisestä blogikirjoituksesta onkin päässyt vierähtämään aika paljon aikaa. Vaikka muutama instapäivitys ollaan laitettu ilmoittaaksemme, että hengissä ollaan ja ei olla luovutettu, niin aika moni on kysellyt miten homma etenee kun meistä ei pahemmin ole kuulunut. Koitan nyt parhaani mukaan summata kaiken mitä viimeisen kolmen kuukauden aikana on tapahtunut.

 

Ensimmäinen päätavoite suoritettu

Ennen syyskuuta emme juuri muuta tehneet kuin juosseet. Tavoitteena oli ainoastaan syyskuun alussa juostu puolimaraton Levillä. Reissuun lähdettiin tyypillisen itsevarmoina, vähän jopa ylimielisyyden rajoilla. Päivää ennen juoksua kuitenkin loppui uhoaminen ja jos kumpi vaan meistä olisi silloin edes vitsillä ehdottanut, että skipataan koko urakka, niin vastalauseita ei olisi tullut.

Matti ei ollut innoissaan puolimaratonin lähtöviivalla.

Loppujen lopuksi juoksu meni molemmilta alle omien tavoitteiden ja fiilis oli katossa suorituksen jälkeen. Me oltiin oikeesti saavutettu jotain konkreettista. Me ollaan juostu puolimaraton. Ihan sama mitä tästä pisteestä eteenpäin tapahtuu, niin sitä ei kukaan ota pois.

Hienon suorituksen jälkeinen löysistyminen

Tämä sama tapahtui minulle vuosi sitten ihan samaan aikaan kympin juoksun jälkeen. Sitä oli tarkoitus pitää muutaman päivän ansaitun tauon treenistä ja jatkaa. Mutta muutama päivä venyi nopeasti viikkoon ja toiseenkin. Johonkin väliin saatiin joku urheilusuoritus, mutta mitään rutiinia meillä ei ollut.

Sitä on helppo keksiä tekosyitä. On kiirettä ja muuta elämää. Tottahan se on, mutta ihan yhtä kiireinen olen ollut silloinkin kun olen löytänyt aikaa viidelle treenikerralle viikkoon. Totuus on se, että sen alkuhuuman ja innostuksen avulla pystyy aika helposti tekemään mitä vain, mutta se on eri asia pitää kiinni siitä säännöllisyydestä kuukaudesta toiseen.

Me ollaan oltu laiskoja ja palattu hetkellisesti takaisin vanhoihin tapoihin. Se haaste ei taidakaan olla ne urheilusuoritukset, vaan se säännöllisyys.

 

Tästä eteenpäin

Me ollaan saatu nyt ammattilainen, THK-Fysion Tiina Krusberg, auttamaan meitä tässä projektissa. Meillä on uusi ja pelottava treeniohjelma, joka olisi jo pitänyt aloittaa. Eli nyt aletaan keskittymään lihaskuntoon, joka meikäläisellä on ainakin aika lähellä nollaa. Toki pidetään lajitreeni myös mukana, mutta vähän pienemmässä roolissa. Avaan tämän treeniohjelman kunnolla erillisessä blogikirjoituksessa.

Kiitos kaikille, jotka on kyselleet meidän perään! Sen takia alunperin koko blogi aloitettiinkin, että jos tekee mieli lopettaa, niin saadaan se tietynlainen paine ihmisiltä, jotka seuraa meidän meininkiä.

P.S. Me päästiin kesällä tän projektin tiimoilta kokeilemaan rentoutuskelluntaa, joka oli kaikinpuolin 5/5 kokemus. Siitäkin tulee ihan oma blogikirjoituksena, mutta voin jo tässä vaiheessa suositella sitä kaikille. Float Kallio oli ihan mahtava mesta ja ihan varmasti mennään uudelleen.

Tule mukaan meidän matkalle kohti Ironmania! Heitä sähköpostisi listalle, niin me ilmoitamme sinulle aina uudesta blogipostista.